Naantali 1917

Kylpyläkaupunki

Vuotta 1917 tarkastellessa herää ajatuksia Naantalin kahdesta todellisuudesta. Elettiin levottomia aikoja ensimmäisen maailmansodan varjossa, jolloin kaupungissa oli pulaa ruuasta ja polttopuista. Toisaalta kylpylässä kävi kesällä vieraita nauttimassa hoidosta ja hyvästä palvelusta, varmasti myös ruuasta. Ja uskoa tulevaisuuteen oli, koska kylpylätoiminnan laajentamista suunniteltiin.

Pikkukaupungin elämää

Vuonna 1917 Naantalissa asui alle tuhat asukasta, joten kyseessä oli todellinen pikkukaupunki. Naantalin maalaiskuntaa ei vielä oltu yhdistetty kaupunkiin, joten nykyisestä laajasta saaristokaupungista ei vielä ollut tietoakaan.

Ensimmäisen maailmansodan seurauksena ruokapula

Vuonna 1914 alkaneen ensimmäisen maailmansodan myötä Suomen suuriruhtinaskunta julistettiin sotatilaan ja tämän myötä lähes kaikki Suomen läntiset kauppatiet tukkeutuivat. Myös Naantalissa maailmansodan vaikutukset tuntuivat. Merenkulku tyrehtyi ja kylpylaitostoiminta lamaantui lähes täysin. Vuonna 1917 oli kaupungissa jo pulaa elintarvikkeista. Kun Naantalin Työväenyhdistys maaliskuussa oli valittanut leipäpulaa ja polttopuiden puutetta, valtuusto asetti välittömästi elintarvelautakunnan, jonka tuli pitää huolta jauhojen, viljan ja maidon hankinnasta sekä järjestää säännöstelynalaisten elintarpeiden ja polttopuiden jakelu. Hankintojen rahoittamiseksi kaupunki otti lainan ja antoi mm. vähävaraisten perheiden lapsille 10 pennin avustuksen päivässä.

Venäjän vallankumousta juhlittiin

Maaliskuussa tapahtui Venäjällä vallankumous, josta tieto saapui yllättäen keskelle kiristyvää elintarviketilannetta ja lisääntyvää puutetta. Naantalissakin innostuttiin juhlimaan vallankumousta. Kaupunkilaiset kokoontuivat puoluerajoista välittämättä Kaivopuistoon kuuntelemaan pormestarin tilannekatsausta, nostivat liput salkoihin ja sytyttivät kynttilät talojen ikkunoille. Työväen punaiset liput ja sen torvisoittokunnan soittaman Marseljeesin sävelet nostivat omalta osaltaan juhlatunnelmaa. Vallankumous innoitti Naantalinkin työväestöä toimintaan. Työläiset painostivat valtuuston erottamaan sortovallan edustajiksi nähdyt paikalliset poliisit, ja näin säästyttiin lakoilta ja muilta häiriöiltä. Maalaiskunnassa työväenyhdistys lakkoili kahdeksan tunnin työajan puolesta.

Suojeluskunta kaupunkia turvaamaan

Kesäkuun alussa oli Turussa suurlakko, jonka yhteydessä tapahtuneiden ryöstöjen johdosta ryhdyttiin Naantalissa muodostamaan suojeluskuntaa, koska pelättiin turkulaisten tulevan ryöstämään Naantalissa säilytettyjä elintarvikevarastoja. Ylilääkäri Kristian von Alfthanin johdolla muodostetun suojeluskunnan miehet kulkivat vartiomiehinä kaupungissa ja ajoivat polkupyöräpatrulleina Turkuun johtavalla maantiellä. Sanomalehtikuvauksessa annetaan tunnustus Naantalin nopeasti ja tehokkaasti järjestetylle suojeluskunnalle, joka oli syntynyt ”edesvastuuttomien ainesten kurissa pitämiseksi”. Läänin kuvernöörin kiertokirjeen johdosta valittiin myös Naantalin maalaiskuntaan järjestysmiehiä, joiden tuli kunnassa toimivan työväenyhdistyksen kanssa valvoa varsinkin viinan salapolton hävittämistä.

Marraskuun suurlakko

Marraskuussa Venäjällä tapahtunut lokakuun vallankumous aiheutti Suomessakin kumouksellisen suuntauksen valtaan pääsyn. Julistettiin 13.11. pidettäväksi suurlakko. Lakko toi Naantaliin työväen järjestyskaartin, jonka 41 miestä piti huolta järjestyksestä. Suurlakko loppui 20.11. ja alkoi levoton joulukuu.

Samaan aikaan kylpylässä

Maailmansodan syttyminen katkaisi kaupungin kylpylaitoksen uusimman kukoistuskauden, joka oli alkanut vapaaherra Kristian von Alfthanin tultua ylilääkäriksi vuonna 1893. Hänen aikanaan kylpyvieraiden lukumäärä kohosi vuosittain useihin satoihin ja näiden lisäksi kaupunkiin alkoi tulla yhä enemmän kesävieraita. Uuden vuosisadan alusta virinnyt kylpyläaatteen voimakas kannatus houkutteli Naantaliin ennätysmäärän kylpijöitä. Koska huomattava osa kylpyvieraista oli venäläisiä, oli selvää että maailmansota oli kova isku toiminnalle. Tämän seurauksena koettiin romahdusmainen laskukausi, joka kuitenkin vähitellen tasaantui.

Kylpyläelämää sata vuotta sitten

Kylpylaitoksen merkitys Naantalin kaupungille ja sen väestölle on ollut merkittävä. Kylpylä tarjosi suoraan työtä osalle asukkaista, mutta se elätti myös muita kaupunkilaisia kun nämä vuokrasivat omia asuntojaan kylpylävieraille.

Naantalin kylpylaitoksen vieraat olivat suurelta osin säätyläisväestöä ja varakkaita lomailijoita. Kylpylän oli huolehdittava yleisön huvi- ja seuraelämästä. Keskeisiksi kokoontumispaikoiksi muodostuivat Kaivohuone ja Merisali.

Kylpylän lääkäri tarkasti kylpylävieraat ja hoito aloitettiin hänen valvonnassaan. Tavallisimpia hoitoja olivat erilaiset ammekylvyt lämpimässä tai viileässä vedessä, männynhavukylvyt ja savihieromakylvyt sekä hiilihappokylvyt. Osana kylpylää olivat myös meren puolelle valmistuneet osastot aurinkokylpyjä varten sekä miehille ja naisille omat altaat merikylpyjä varten.

Merikylpyläkaupungista sanatoriokaupungiksi

Uskoa tulevaisuuteen riitti vaikeista ajoista huolimatta. Ylilääkäri von Alfthan laati laajan suunnitelman modernin sanatorion ja uuden merikylpylän perustamisesta Naantaliin jo vuonna 1916. Hän halusi vuokrata alueen Humalistosta ja Tupavuoresta kaupungilta ja sopimus hyväksyttiin samana vuonna. Tämän jälkeen hän kutsui muutamia kiinnostuneita keskustelemaan sanatorion ja merikylpylän perustamisesta.

Yhtiöjärjestys

Senaatille jätettiin ehdotus yhtiöjärjestykseksi tammikuussa 1917. Yhtiöjärjestys hyväksyttiin 13.2. ja heti ryhdyttiin toimiin. Tulevan parantolan tontilla oleva kauppias Marjasen varastosuoja ja laituri lunastettiin yhtiölle, samoin kauppias Franckin veneveistämö. Puuhuutokaupasta päätettiin yrittää saada n. 500 tukkia sopivaa rakennuspuuta.

Marraskuussa hyväksyttiin yhtiön osakkaan, viipurilaisen arkkitehti Uno Ullbergin luonnospiirustus. Ennen tätä olivat arkkitehti Ullberg ja vapaaherra Alfthan tehneet tutustumismatkan pohjoismaisiin sanatorioihin. Jo elokuussa Franck oli tarjonnut yhtiölle ostettavaksi vanhan kylpylaitoksen osake-enemmistön, jonka omisti. Päätös velattoman yhtiön ostamisesta tehtiin joulukuussa.

Merikylpylä Tupavuoreen

Tupavuoren merikylpylää alettiin kesällä rakentaa kahden kilometrin matkan päähän kaupungista meren rannalle. Hankittiin santanäytteitä hiekkarannan täyttämistä varten, joka oli työn ensimmäinen vaihe. Turun kaupunginpuutarhuri Harald Söderberg laati kylpylän kaunistussuunnitelman. Merikylpylään tuli uimaranta liukumäkineen, paviljonki ja ravintola.

Tupavuoren merikylpylä aukesi seuraavana vuonna, mutta sanatoriosuunnitelma hautautui vapaherra Alfthanin kuoleman myötä vuonna 1919.


Museo

Naantalin museo

Naantalin museo on kaupungin omistama kulttuurihistoriallinen museo, joka esittelee Naantalin ja kaupunkilaisten historiaa. Museon perusti vuonna 1919 Naantalin Museoyhdistys, joka vuonna 1980 lahjoitti museon kaupungille.

Museoon kuuluu useita rakennuksia vanhassakaupungissa. Humpin kiinteistössä esitellään kaupungin vanhinta historiaa arkeologianäyttelyssä ja luostarin pienoismallissa.

Lisäksi täällä on vaihtuvien näyttelyiden tila ja museokauppa Säsonki. Hiilolan talossa kävijä voi tutustua 1800-luvun lopun pikkukaupungin porvariskotiin piharakennuksineen ja pihoineen. Täällä on myös pienoisnäyttely kaupungin kylpylähistoriasta ja näyttely kauppias Oskar Marjasesta. Pihassa on lapsille tarkoitettu leikkiaitta ja puutarhan puolella on luostarin puutarhaan kytkeytyvä yrttimaa sekä kopio Viluluodon lähdekatoksesta, josta kaupungin kylpylätoiminta aikoinaan alkoi. Sau-Kallion taloon on sisustettu vaatimattomampi käsityöläisen koti.

Yhteystiedot

Museo on avoinna 16.5.–31.8. ti-su klo 11–18.
Mannerheiminkatu 21, Naantali.
puh. 02 435 2727
www.naantali.fi/museo