Uusikaupunki 1917

Merenkulkijoita uudestakaupungista

Merenkulkukaupunki

Uusikaupunki on koko 400-vuotisen historiansa ajan ollut merenkulkukaupunki. Kaupungin kauppalaivasto oli parhaimmillaan vuonna 1875 Suomen kolmanneksi suurin heti Raahen ja Viipurin jälkeen. Tuohon aikaan, 1800-luvun puolivälin jälkeen, elettiin myös ns. Suuren laivanrakennuskauden aikaa, jolloin alueella rakennettiin laivoja jopa 25 laivanrakennuspaikalla.

Merenkulku kehittyi Uudenkaupungin tärkeimmäksi elinkeinoksi kaupankäyntiä palvellessaan. Kaupungin tärkeimmät vientituotteet olivat puiset astiat, eli vakat, ja muu puutavara. Perinteinen kauppamerenkulku muuttui 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa rahdinkuljetustoiminnaksi maailman merillä. Yksi tällaisista rahtilaivoista oli teräsfregatti Kensington.

Kensington

Kensington oli rakennettu vuonna 1891 Skotlannissa ja se ostettiin Uuteenkaupunkiin vuonna 1912. Aluksen päälliköksi nimitettiin merikapteeni Henrik Widberg, joka toimi Kensingtonin päällikkönä yhtäjaksoisesti seitsemän vuotta. Laiva kuljetti erilaisia lasteja, kuten viljaa, lannoitteita ja kivihiiltä. Sen matkat ulottuivat Itämereltä Etelä-Afrikkaan, Australiaan ja Etelä-Amerikkaan.

Vuosi 1917 ja koko sota-aika oli Kensingtonin, kuten monen muunkin suomalaisen rahtilaivan osalta hankalaa aikaa. Kirjeet ja tieto kapteenin ja varustamon välillä ei kulkenut. Laivat joutuivat myös usein purjehtimaan sodan vaarantamilla reiteillä. Sodan vaikutukset huipentuivat Kensingtonin kohdalla aluksen takavarikkoon Yhdysvalloissa.

Lokakuun lopulla 1917 Kensington siirtyi Etelä-Amerikan Montevideosta Buenos Airesiin, mistä se lähti marraskuussa pellavasiemenlastissa kohti Yhdysvaltoja. Venäjän lokakuun vallankumous ja bolsevikkien valtaannousu sekä tammikuussa 1918 alkanut Suomen sisällissota ja Suomen vallalla ollut saksalaissuuntaus olivat tekijöitä, joiden johdosta Kensington takavarikoitiin New Yorkissa ”venäläisenä” laivana keväällä 1918. Alus oli jumissa Yhdysvalloissa muutaman kuukauden.

Henrik Widberg

Kensingtonin päällikkö, merikapteeni Henrik Widberg, oli merimiehen poika, aivan kuten niin moni muukin uusikaupunkilainen. Hän aloitti merenkulkijan uransa 19-vuotiaana Usko-nimisessä laivassa, ja merikapteenin tutkinnon hän suoritti 35-vuotiaana vuonna 1910. Fredrik oli avioitunut vuonna 1907 Amanda Juliana (Julia) Lönnrothin kanssa ja muutamaa vuotta myöhemmin parille syntyi poika Alpo. Alpo oli vain 2-vuotias isän aloittaessa seitsemän vuoden pituisen pestin Kensingtonilla. Kerran, Henrikin pitkän työrupeaman alussa vuonna 1912, Julia ja Alpo vierailivat Kensingtonilla. Seuraavan kerran perhe oli koossa vasta vuonna 1919.

Henrikin ja Julian välisestä kirjeenvaihdosta on säilynyt yli 200 kirjettä vuosilta 1912–1918. Eräs kirje kertoo kapteenin uskollisuudesta laivaansa kohtaan: Laiva oli korjattavana ja huollettavana Calaisissa Ranskassa, siis lähimpänä Itämerta koko Widbergin seitsemän vuoden matkan aikana. Laivan varustaja kehotti kapteenia tapaamaan vaimonsa ollessaan näinkin lähellä Uuttakaupunkia. Widberg vastasi, että ”kapteeni ei jätä koskaan laivaa, antaa rakkauden kasaantua vaan.”

Museot

Uudenkaupungin museot

Uudenkaupungin museo on kulttuurihistoriallinen museo, joka on perustettu jo 1895. Uudenkaupungin historiasta kertovia kokoelmia esitellään neljässä eri museokohteessa. Wahlbergin museotalo on ympärivuotisesti avoinna oleva museo. Wahlbergin talon rakennutti Uudenkaupungin tupakkatehtaan perustaja Fredrik Wahlberg. Talon huoneissa ovat säilyneet vanhat koristeelliset kaakeliuuni, taidokkaat kattomaalaukset ja käsinmaalattuja tapetteja. Museotalon yläkerrassa esitellään paikkakunnan merellistä historiaa. Purjelaivat työllistivät kaupunkilaisia vuosisatojen ajan. Museossa järjestetään vuosittain vähintään kaksi vaihtuvaa näyttelyä.

Muita Uudenkaupungin museon kohteita ovat Luotsimuseo, Merimiehenkotimuseo ja Kalannin kotiseutumuseo, jotka ovat avoinna kesäaikana. Vastapainona tupakkatehtailijan komealle kodille, voi Myllymäen länsilaidalla sijaitsevassa Merimiehenkotimuseossa kuvitella tavallisen merimiesperheen elämää 1900-luvun alun Uudessakaupungissa. Museorakennus on yksi kaupungin vanhimpia säilyneitä asuinrakennuksia, se lienee rakennettu 1700-luvun lopulla. Vallimäen rinteessä, hyvien merinäköalojen ääressä, sijaitsi aikanaan Uudenkaupungin luotsiasema. Tämä vuonna 1857 rakennettu luotsitupa on nyt museona, joka alkuperäisten esineidensä ja sijaintinsa avulla kertoo tämän vaarallisen ja usein suvussa kulkeneen ammatin historiaa. Kalannissa, Männäisten vanhan ruukin ja ikivanhan kauppaväylä Sirppujoen äärellä sijaitsee Kalannin kotiseutumuseo. Museossa esitellään alueen talonpoikaista menneisyyttä. Kalannin kotiseutumuseo on avoinna tilauksesta.

Aukioloajat: 

Talviaikana ti-pe klo 12-15 tai ryhmille sopimuksesta.
Kesäaikana (12.6. - 27.8.2017) ma-pe klo 10-17 ja la-su klo 12-15.

Tiedustelut aina museon toimistosta puh. 044 351 5447.
Aukioloaikoina Wahlbergin talon puh. 050 420 5248.

Yhteystiedot

Wahlbergin talo
Ylinenkatu 11, 23500 Uusikaupunki
www.uudenkaupunginmuseo.fi
museo@uusikaupunki.fi